Töllötin: Tärkeä kansalaisaloite

Seppo Julkaisut

Kansalaisaloite otettiin uutena kansanvallanvaikuttamiskeinona vuoden 2012 alussa voimaan tulleeseen perustuslakiin. Se on todellakin uusi väylä saada tärkeä asia myös eduskunnan käsittelyyn ja sitä kautta laajojen kansalaispiirien ajama muutos aikaan. Kansalaisaloite ei korvaa mitään vanhaa, vaan se on lisä.

Lapinlahtelaisten Jorma ja Sanna Sonnisen organisoima kansalaisaloite rattijuopumusten rangaistuksen koventamisesta on eduskunnan lakivaliokunnassa. Nyt takana on jo julkinen kuuleminen, jota uutisointiinkin myönteisessä hengessä. Vielä nykyinen eduskunta ehtii hyvin käsitellä myös tämän kansalaisaloitteen.

Kansalaisaloite on kolmas aloitemuoto saada lakiesitys vireille eduskunnassa. Hallituksen valmistelema esitys on tavallisin ja myös johtaa useimmiten melkein sellaisenaan – ehkä viilattuna ja harkituilla saatesanoilla – lopputulokseen. Jatkossakin on niin, että hallitusohjelmassa sovittu asia etenee varmimmin. Ensi kevään hallitusneuvotteluissa ovat isot asiat myös maakuntien kannalta framilla.

Toinen muoto on kansanedustajan tekemä aloite, joka hyvin harvoin vie ainakaan alkuperäisessä muodossa lopputulokseen. Silti myös kansanedustajan tai kansanedustajien aloitteella on merkitystä. Ne nostavat polttavan asian julkiseen keskusteluun, joka puolestaan voi johtaa tuloksiin. Myös kansanedustajan budjettialoitteilla on väliä.

Kansalaisaloitteista käyty keskustelu on ollut osittain väärillä raiteilla. Kaikki kuusi eduskunnalle jo jätettyä kansalaisaloitetta ehditään käsitellä kuluvan vaalikauden loppuun mennessä. Aloitteet ovat edenneet hyvin. Tuloksia on tullut. Energiatodistusasiassa ministeri otti kopin ja toimii aloitteen idean sekä eduskunnan tahdon mukaisesti.

Käsittelyssä ovat rattijuoppouden rangaistusten tiukentamisen lisäksi ruotsin kielen muuttaminen valinnaiseksi, ns. tasa-arvoinen avioliittolaki ja tekijänoikeuslaki. Turkistarhauksen kieltämistä ajanut kansalaisaloite hylättiin asianmukaisen käsittelyn jälkeen.

Olennaista on se, että kansalaisaloitteen asia tulee vakavaan harkintaan. Se saatetaan hylätä, mutta asia voi mennä jatkovalmisteluun, kuten kävi energiatodistusasiassa.

Eduskunnan lainsäädäntöjohtaja Maija-Leena Paavola on todennut, että ”kansanedustajien tekemiä aloitteita ei käsitellä yhtä paneutuneesti kuin kansalaisaloitteita”.

Kansanedustajat eivät ole pitäneet meteliä tekemiensä aloitteiden tylystä kohtalosta. Jos kansanedustaja on kerännyt yli sadan edustajan nimen aloitteensa alle, näiden sadan yhteinen äänimäärä on lähtökohtaisesti monin verroin enemmän kuin 50 000 nimeä, joka tarvitaan kansalaisaloitteeseen.

Tästä huolimatta tällainenkaan edustajan aloite ei automaattisesti eikä muutenkaan johda tulokseen, ei edes valiokunnan mietintöön. No, ehkä joidenkin nimen keräysten tarkoitus on ensi sijassa mediajulkisuus. Tämäkään ei saa hämärtää kansanedustaja-aloitteen painoarvoa.

Tällä haluan korostaa kansalaisaloitteen merkitystä, sillä kaksi vuotta vanha uusi aloitemuoto on lähtenyt hyvin liikkeelle, ja siitä on saatu myönteisiä kokemuksia.

Kansalaisaloite saa sitä jouhevamman käsittelyn, mitä selkeämmin se on esitetty. Lapinlahtelaisaloite on sellainen. Aloitteenhan ei tarvitse olla valmis lakiesitys. Eduskunta ja hallitus hoitavat sen puolen, kunhan kansalaisaloitteen pintaan nostama asia on polttava ja kirkas.

Kansanvallasta on syytä olla aina huolissaan. Keinoja kansalaisten tahdon toteutumiseen on harkittava ennakkoluulottomasti. Peruskeinossakin, äänestysaktiivisuudessa, on paljon parannettavaa. Jos ja kun äänestysprosentti vaaleissa liikkuu 60 prosentin tietämissä, voidaan puhua 2/3-kansanvallasta. Osa kansanvallasta jää käyttämättä.

Äänestämättömyydellä on se vakava puolensa, että äänioikeutta käytetään vähiten täällä maakunnissa ja perukoilla. Taitaa Kauniainen ja vastaavat olla äänestystilastojen kärjessä.

Hyväosaiset äänestävät, heikompiosaiset eivät. Hyväosaisuus ja vaikuttamisen aktiivisuus kasautuvat ja päinvastoin. Tämä on pitemmän päälle tuhoisa kehityssuunta.

Annettakoon kansalaisaloitteella se merkitys, joka sille perustuslain mukaan kuuluu. Mietitään samalla, miten väki saadaan äänestämään.