Savon Sanomat, Kutsuvieras 9.7.2017, Ryhdistäytyykö Euroopa?

Seppo Julkaisut

 

Euroopan ja Euroopan Unionin tapahtumat panevat kysymään, minne kotimaanosamme on matkalla.

 

Donald Trumpin valinta maailman mahtavimman presidentiksi ja hänen edesottamuksensa suhteessa Eurooppaan on yksistään riittävä syy kysellä eurooppalaisen olemisen perään.

 

Maahanmuutto pysyy vakavana ongelmana, vaikka se on ollut vaimeampaa huippuvuosiin verrattuna.

 

Venäjän ja lännen kärjistynyt vastakkainasettelu on tosiasia. Suursotaharjoitukset Itämeren alueella näkyvät ja kuuluvat.

 

Iso- Britannian päätös erota Euroopan Unionista on seurauksiltaan merkittävä ei vähiten sen takia, että se on Euroopan kiistaton sotilaallinen suurvalta. Euroopan Unionissa on Brexitin jälkeen kaksi isoa: Saksa ja Ranska. Kolmen tasapaino on yleensä parempi kuin kahden akseli.

 

Mikkelissä heinäkuun 1. päivänä pidetyssä jo perinteisessä päämajasymposiumissa pohdittiin Euroopan tulevaisuutta; sivumennen todettakoon, että samana päivänä Saksan pitkäaikainen liittokansleri ja Saksan yhdistäjänä historiaan jäänyt Helmut Kohl siunattiin.

 

Euroopan Unionin on tultava toimeen ”omillaan”. Tämä liittokansleri Angela Merkelin muutaman viikon takainen kannanotto hallitsi Mikkelin symposiumissa käytyjä Eurooppa -pohdintoja. Merkelin kiteytys oli johtopäätös Trumpin aiemmista otteista.

 

Trumpin toiselta Euroopan matkalta odotetaankin paljon: parantaako se luottamusta Atlantin yli ulottuvaan yhteistyöhön? Sitoutuminen Naton 5. artiklaan rauhoittanee liittolaisia, mutta EU taisi unohtua.

 

Presidentti Niinistö korosti Euroopan Unionin omalähtöistä vahvistamista niin, että se ei ole maailmanpolitiikassa ”pelinappula”.

 

Suomen pitkäaikaisin ulkoministeri, kansanedustaja Erkki Tuomioja tarjosi Euroopan Unionin remontoimiseksi läheisyysperiaatetta: vähemmän Eurooppaa kansallista luonnetta olevissa asioissa ja enemmän Eurooppaa yhteisten ongelmien kuten ilmaston muutoksen tai maahanmuuton syiden ratkaisemisessa.

 

Saksan syyskuussa pidettävien parlamenttivaalien jälkeen Saksan ja Ranskan odotetaan ryhtyvän totiseen ponnistukseen Euroopan Unionin kunnostamiseksi nykyisestä voimattomuuden tilasta.

 

Akselin odotetaan tekevän aloitteita ainakin eurooppalaisesta puolustuksesta ja euroalueen talous- ja rahapolitiikasta.

 

Suomi on ollut aktiivinen eurooppalaisen puolustuksen asioissa. Kysymys ei ole oman eurooppalaisen armeijan rakentamisesta, vaan kunkin jäsenmaan sotilaallisten suorituskykyjen ajantasaistamisesta. Siihen tarvitaan tiivistyvää- myös alueellista – yhteistyötä ilman että kysymys olisi liittoutumisesta tai turvatakuista. Komissaari Kataisen raportti on hyvä pohja jatkopohdinnoille.

 

Yhteistyön tiivistäminen kannattaa, mutta samalla on parannettava kansallisen puolustuksen suorituskykyjä ja toimintavalmiutta. Suomi on tällä tiellä.

 

Suurempia ongelmia, jopa ristiriitoja syntyy, mikäli euroalueella ryhdyttäisiin vakavasti ajamaan ylikansallista talouspolitiikkaa, jonka yhtenä ilmentymänä olisivat valtiovarainministeri ja yhteiset velat.

 

Vastaus euroalueen talousongelmiin on: jokainen jäsenvaltio toteuttaa yhdessä tehdyt päätökset eikä yritäkään seisoa toisten hartioilla.

 

EU on ollut ja on turvallisuusyhteisö. Sen toivossa moni suomalainen äänesti jäsenyyden puolesta syksyllä 1994. Turvallisuusyhteisön suuria tehtäviä on poistaa sotien, maahanmuuton ja ilmastonmuutoksen syitä.

 

Euroopan Unionilla on vastuuta lähialueiden turvallisuudesta ja rauhasta. Siihen kuuluu myös Venäjä- suhde: tavoitteena on pidettävä uudelleen kumppanuutta ja tietenkin sen edellytyksenä olevaa Ukrainan sodan lopettamista ja Minskin sopimuksen toteuttamista.

 

”Omillaan toimeentuleva” Euroopan Unioni on välttämätön Euroopalle. Samalla se on uskottava yhteistyökumppani. Vain ryhdistäytyvällä Euroopalla on ehoa tulevaisuutta.

 

Seppo Kääriäinen

Kansanedustaja, ministeri