Alueellinen murros/ Savon Sanomat/ Karjalainen

Seppo Julkaisut

 

 

Ylen toimittaja Pasi Peiponen hätkähdytti savolaisia männä viikolla kysymällä, ovatko Iisalmi ja Tuusniemi osa Suomea.

 

Jo aiemmin Helsingin Sanomien toimittaja Juha Akkanen ruoti räväkästi alueellista kahtiajakoa Itä- ja Kaakkois- Suomen kaupunkien ankeiden näkymien valossa.

 

Tohtori Timo Aro havainnollistaa kartoilla lähes viikottain alueellisen väestökehityksen tosiasioita: Suomi kaupungistuu, keskittyy ja tyhjentyy.

 

Kaupungistuminen ja keskittyminen jylläävät maailmanlaajuisesti, Suomessa ja maakuntien sisällä. Nyt näivettymistauti uhkaa seutukaupunkejakin. Koko yhteiskuntakehitystä muokataan suurimpien keskusten ympärille.

 

Alueellinen keskittyminen on suuren luokan kansallinen kysymys. Esimerkiksi asunto-ongelma pääkaupunkiseudulla on rujoudessaan lähes häpeällinen: hinnat ovat tavallisen eläjän kannalta tavoittamattomissa. Nykyisellä keskittymisvauhdilla asunto-ongelma ei ratkea.

 

Toisaalla tyhjentyvillä alueilla asuinkiinteistöjen hinnat romahtavat. Kun väki vähenee, samalla biotalouden menestymisedellytykset heikkenevät.

 

Itä-Suomen väestön vähenemisellä on myös turvallisuusvaikutuksensa – menemättä tässä yhteydessä pitemmälle.

 

Uuden aluepolitiikan lähtökohta on se, että käydään siistiä keskustelua keskittymisen ja tyhjentymisen taloudellisista ja sosiaalisista sekä ympäristöön ja turvallisuuteen liittyvistä seurauksista.

 

Suomi selviää ja menestyy maailman tyrskyissä vain koko maan voimavaroilla, osaamisella ja yhteisellä tahdolla. Vastakkainasettelu on tuhoisaa. Vahvistetaan erilaisuutta, ei eriarvoisuutta. On haettava win-win-ratkaisuja.

 

Esko Aho teki elinkeinoministeriölle erinomaisen raportin Lounais – Suomen kehittämisestä: siellähän syntyy 20 000- 30 000 uutta työpaikkaa lähimmän 10 vuoden aikana. Hän esitti ”siltasopimuksia” julkisen vallan, maakuntahallinnon, yksityisen elinkeinoelämän ja EU:n välillä.

 

Uusi aluepolitiikka perustuu alueiden omaleimaisuuteen, niiden luontaisiin vahvuuksiin, ennakkoluulottomaan yhteistyöhön ja vireään houkuttelevaan henkiseen ilmapiiriin. Pehmeillä arvoilla on kovaa vetovoimaa. Valtiovallan vastuulla on mahdollistaa alueiden kehitys: liikenneyhteydet ja koulutus ovat avainasemassa. Valtiovallan apu on vipusinapua.

 

Olisiko Ahon reseptillä laajempaakin käyttöä?

 

 

 

Seppo Kääriäinen

Ministeri, kansanedustaja