Kutsuvieras/ Savon Sanomat 22.10.2017/ Siltasopimuksia

Seppo Julkaisut

 

Suomessa käydään vilkasta keskustelua aluekehityksestä. Yhteiskunnan poikkeuksellinen keskittymisvauhti  on kiihdyttänyt mielipiteiden vaihtoa aluepolitiikan vaihtoehdoista.

 

Tohtori Timo Aro virittää analyyseillaan keskusteluja alueellisista muutoksista. Aron viesti on johdonmukaisen tyly: Suomi keskittyy voimakkaasti pääkaupunkiseudulle sekä Tampereen, Turun ja Oulun seuduille. Suomea ei voi asuttaa reunojaan myöten, todistelee Aro.

 

Aron mielipiteistä voi olla eri mieltä niin kuin meikäläinenkin on, mutta hänen numeroanalyysinsa kannattaa ottaa vakavasti: totuus on usein kirpeä.

 

Helsingin pormestari Jan Vapaavuori (kok) on noussut suurten kaupunkien puhemieheksi. Hän on kertonut lisäksi yrittävänsä kaataa maakuntauudistuksen.

 

Suurimmat kaupungit päättivät Helsingin kaupungintalolla pidetyssä illallistilaisuudessa jatkaa yhteispolitiikkaa kokoontumalla pari kertaa vuodessa. Seuraavan kerran ventti on koolla Tampereella pormestari Lauri Lylyn (sdp) isännyydessä.

 

Tärkeän uudenlaisen lisän aluekehityskeskusteluun toi toissa viikolla selvitysmies Antti Rantakokko (Salon ex-kaupunginjohtaja), joka selvitti kolmen ministerin – Vehviläinen, Lintilä ja Tiilikainen – toimeksiannosta seutukaupunkien tulevaisuuseväitä.

 

Myös eduskunnan tarkastusvaliokunta kiinnitti taannoin huomiota seutukaupunkien työpaikkamenetyksiin nimenomaan valtion toimintojen lakkauttamisen seurauksena. Monen seutukaupungin väkiluvusta on hävinnyt kolmannes viime vuosikymmeninä.

 

Vähälle huomiolle on jäänyt se, että seutukaupungit ovat vientiteollisuuden ja kaupan keskittymiä, liikenteen solmukohtia, satama- ja energiakaupunkeja sekä merkittäviä koulutuspaikkoja. Ne tuottavat vuoden 2014 tilastojen mukaan peräti 10-15 prosenttia bruttokansantuotteesta.

 

Valitettavasti vastakkainasettelu leimaa liiaksi aluekeskustelua.

Joutuu kysymään, onko vastakkainasettelulle järkevää win-win- vaihtoehtoa, jossa kaikki hyötyvät.

 

Vaihtoehto on pääkaupunkiseudun, erikokoisten maakunta- ja aluekeskusten ja maaseudun yhteistyöverkko. Uusi aluepolitiikka perustuu erilaisten alueiden luontaisten vahvuuksien hyödyntämiseen ilman vastakkainasettelua. Lisäksi ruoka, energia ja vesi murtavat vastakkainasettelun.

 

Muutokset tuulet puhaltelevat. Presidentti Niinistö vihki keskiviikkona Äänekosken biotuotetehtaan. Massiivinen investointi perustuu ennätysnopeudella kasvaviin metsiin, suomalaiseen huippuosaamiseen ja -teknologiaan, ammattitaitoiseen työvoimaan ja maailmanlaajuiseen kysyntään. Kestävän kehityksen kasvava vaatimus asettuu Äänekosken tehtaan tuotteiden puolelle.

 

Äänekosken tapaus kertoo seutukaupungin mahdollisuuksista, intressien yhdistämisestä ja vastakkainasettelun olemattomuudesta.  Se jauhaa työtä ja hyvinvointia koko maalle.

 

Lounais- Suomen metalli-ja teknologiateollisuuden investoinnit tuovat 20 000- 30 000 uutta työpaikkaa seuraavan 15 vuoden aikana. Nekin heijastuvat ympäri maata.

 

Ex- pääministeri Esko Aho esitti ”siltasopimuksia” (ammattikoulutus, liikenneväylät) Lounais- Suomen teollisuuden, maakunnan toimijoiden, valtiovallan ja työnantajien kesken, jotta kasvu saadaan jatkumaan.

 

Samanlaisia ”siltasopimuksia” tarvitaan muissakin maakunnissa omien vahvuuksien hyödyntämiseksi. Suomen historiallinen mahdollisuus on siinä, kun on pakko siirtyä fossiilitaloudesta bio- ja kiertotalouteen.

 

Iso pyörä toimii runsaiden uusiutuvien luonnonvarojen, elinvoimaisten kaupunkikeskusten ja maakuntien sekä toimivien yhteistyöverkkojen puolesta.

 

Koko maan voimavarojen hyödyntämisen puolesta puhuvat myös arktisten alueiden nousu politiikan keskiöön ja turvallisuusnäköalat.

 

Alueellinen tasapaino on monistakin syistä kaikille paras vaihtoehto. Keinoja siihen on, kunhan on tahtoa. Tarvitsemme yhteistyön siltoja kipeämmin kuin aikoihin. Voimapolitiikka ja vastakkainasettelu kannattaa panna sivuun.

 

 

Seppo Kääriäinen

Ministeri. Kansanedustaja.

Kirma.