Töllötin-lehti 14.12.2017/ Rikkinäiset sukat

Seppo Julkaisut

 

Eduskunta teki itsenäisyyspäivän aattona 5.12.2017 juhlaistunnossaan päätöksen luovuttaa valtion omistamia osakkeita 50 miljoonan euron arvosta itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiölle.

 

Säätiö käyttää tuottoja lasten elämän turvallisuuden, hyvinvoinnin ja tasa-arvoisuuden hyväksi.

 

Eduskuntaryhmät käyttivät juhlaistunnossa omannäköisensä lyhyet puheenvuorot tukiessaan yksimielisesti juhlapäätöstä.

 

Puhemies Maria Lohela avasi juhlaistunnon syvästi koskettavalla puheella. Kaikki puheenvuorot olivat hyvin harkittuja ja muotoiltuja, mutta puhemiehen puhe oli paras.

 

Hän puhui lasten ja nuorten köyhyydestä 100 vuotta sitten ja nyt. Suomen itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä köyhyys oli kaiken muun ikävän lisäksi este koulunkäynnille. Nyt asiat ovat toisin.

 

Lohela palautti mieliin lasten huutokaupat, joita järjestettiin kuntien köyhäintaloilla. Hän kertoi tosiesimerkin meklarin sanoista: ”Nyt on tarjolla ahkera, terve ja kuuliaisesti työnsä tekevä nuori mies. Seitsemän vuotta. Mitä tarjotaan ?” Tällaista ihmishuutokauppaa on käyty itsenäisessä Suomessa – eikä niin kovin kauan sitten.

 

Lapsihuutokaupat on riipaiseva siivu yhteisestä historiastamme. Moni tuntee ja muistaa huutolaistyttöjen ja -poikien elämäntarinoita.

 

Niistä on hyvä vieläkin keskustella sillä tarkoituksella, että osaisimme arvostaa menneiden vuosikymmenten myönteistä muutosta: suomalaisten lasten lapsuus on tutkimusten mukaan kolmanneksi turvatuinta maailmassa. On kuljettu pitkä matka.

 

Kun kysytään, mitä hyvinvointiyhteiskunta tarkoittaa käytännössä, lasten aseman radikaali parantaminen ja nousu maailman kärkijoukkoon tässäkin mittauksessa, on iso esimerkki yhdessä rakentamastamme hyvinvointiyhteiskunnasta.

 

Mutta töitä riittää. Eivätkä ne oikeastaan lopu milloinkaan. Hyvinvointiyhteiskunta rapautuu, jos sen perustuksia ei hoideta.

 

Mitä tarkoitan ? Tilastojen mukaan joka kymmenes lapsiperhe on köyhä. Näissä perheissä on 120 000 lasta.

 

Puhemies Lohela kiteytti yhteisen haasteen toteamalla, että ”rikkinäiset sukat on helppo korjata, rikkinäistä elämää ei”. Puhemies osui naulan kantaan.

 

Pääministeri Sipilä järjesti itsenäisyyspäivän jälkeen tutkijoille ja kansalaisjärjestöille päivän seminaarin 2020- luvun polttavista kysymyksistä.

 

Se oli oikea idea, sillä ei meillä suomalaisilla ole kuitenkaan aihetta omahyväisyyteen, vaikka olemmekin perustyytyväisiä yhteiskuntamme oloihin.

 

Suurimpia ongelmia 2020- luvulla on lapsiköyhyys ja nuorten syrjäytyminen. Työllisyysasteen nostaminen 72 %:iin ja siitä 75 %:iin auttaa pitkälle, mutta ei ratkaise lasten ja nuorten viheliäisimpiä ongelmia.

 

On pohdittava julkisen vallan vastuulla olevien taloudellisten ja sosiaalisten edellytysten rinnalla laajasti sitä, miten rikkinäinen elämä ennaltaestetään ja kaikki lapset saadaan ehyen elämän piiriin. Ja siinäkään ei voi sivuuttaa kotien, perheiden, vanhempien ja muiden läheisten vastuuta.

 

Seppo Kääriäinen

Ministeri, kansanedustaja.