Savon Sanomat/Kutsuvieras 25.3.18, Vapaus ja vastuu

Seppo Julkaisut

 

Julkisen sanan neuvoston 50-juhlavuoden kampanjointiteemana on ”Vastuullista journalismia”. Silmään pistää vastuullisuuden korostus.

 

Kuopion kaupungintalolla järjestettiin Minna Canthin päivänä 19.3. seminaari ”Sananvapaus ja sananvastuu”. Seminaarissa pohdittiin asiantuntijaluentojen pohjalta ja paneelikeskustelun voimalla sananvapauden nykytilaa ja historiaakin, itsesensuuria ja sananvapauden uhkia.

 

Sanan- ja mielipiteenvapaus on kansanvallan perusta. Kansanvalta nojaa siihen, että kansalaiset saavat oikeaa tietoa yhteiskunnan asioista, että heillä on rajoittamaton oikeus ilmaista mielipiteensä ja että medialla on toimintavapaus. Kaikki tämä on myös hyvinvointivaltion keskeinen edellytys.

 

Sananvapauden rinnalla kulkee sananvastuu. Sanojalla on vapauden rinnalla vastuu sanomisistaan- ei vain lakien mukaisesti, vaan myös hyvien tapojen takia. Vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä.

 

Luulisi, että sananvapaus on itsestäänselvyys nimenomaan EU- Euroopassa. Näin se ei ole; Puola ja Unkari ovat tästä ikäviä esimerkkejä.

 

Vastuullinen journalismi hakee totuutta. Onhan se merkillepantavaa, että läntisessäkin maailmassa puhutaan ”totuudenjälkeisestä ajasta”. Siitä syntyy sellainen vaikutelma, että totuudesta ei ole enää niinkään väliä.

 

Totuus on väkevä voima. Jos totuus ei voita tänään, huomenna se voittaa. Media on parhaimmillaan totuuden vänkäri.

 

Ylen toimittaja Olli Seuri valittiin Bonnier- illassa toissaviikolla vuoden journalistiksi. Hän viittasi valintansa jälkeen propaganda- ja valemedioihin todeten, että ”siksi ei haittaisi, että journalismikin vähän ryhdistäytyisi.”

 

Ilmari Turja kysyi aikanaan: kumpi menee edellä, sana vai raha? Median keskittyminen harvoihin käsiin olisi turmiollista sananvapauden toteutumisen ja totuuden etsimisen näkökulmasta. Mediakentällä tarvitaan monia vaihtoehtoja, jotka muodostavat toisilleen myös vastavoimaa.

 

Helsingin Sanomilla ja Ylellä on lähtökohtaisesti väkivahva asema Suomen mediakentässä. Tämä voimakaksikko, joka on myös mediaosaamisen kärkeä, tarvitsee vastavoimaa niin pääkaupungissa kuin maakunnissakin, jotta syntyisi oikea kokonaiskuva. MTV haastaa virkeällä osaamisellaan pääkaupungin isoja. Vain median moniäänisyys turvaa kansalaisille mahdollisuuden rakentaa totuudenmukaista kuvaa maailmasta ja Suomesta. Kilpailuasetelma on median itsensä ja varsinkin kansalaisten etu.

 

Moniääninen ja taloudellisesti kannattava media on elintärkeä maakunnille unohtamatta paikallista mediaa. Esimerkiksi Keskisuomalainen- konserni – Savon Sanomat sen osana – tekee tavattoman tärkeää työtä niin sananvapauden kuin maakuntien elinvoimaisuuden näkökulmasta. Se toimii osaltaan rakentavana vastavoimana voimakaksikolle.

 

Presidentti Mauno Koivisto puhui vuonna 1984 sopuli- ilmiöstä: toimittajat ryhmittäytyvät laumaksi mielipidejohtajansa perässä. Koiviston tuiskahdus johtui hänen kiristyneistä väleistään toimittajien kanssa, jotka olivat tulkinneet presidentin lausuntoja sopimattomalla tavalla. Myöhemmin politiikan toimittajat palkitsivat Koiviston sopulivertauksen todeten, että hänen arvionsa toimittajista pitää kutinsa.

 

Poliitikkojen ja median välillä on lähtökohtaisesti jännite. Poliitikot tekevät päätöksiä, ja media ruotii niin politiikan sisältöä kuin tekijöitäkin. Politiikka on henkilöitynyt osaltaan myös median toiminnan seurauksena. Poliitikkojen ja median raja on ylittämätön ja ristiriita ratkaisematon. Tällainen jännite kuuluu kansanvaltaan.

 

Some palvelee ja haastaa sananvapautta. Se mahdollistaa käytännössä jokaiselle sanoa sanansa, mutta samalla se on houkutellut pintaan perin ikäviä ilmiöitä kuten vihaa.

 

Suomi on maailman kärkimaita sananvapauden toteuttamisessa. Sananvapauden tila on toki vaihdellut toisen maailmansodan jälkeisinä aikoina ymmärrettävistäkin syistä. On ollut ahtaampaa ja väljempää.

 

Kylmän sodan aikoina itsesensuuri toimi. Tässäkin on otettava huomioon se, että ei ole kestävää eikä reiluakaan ruotia menneitä korostetusti tai vain nykyisten mittapuiden mukaan.

 

Varsinkin somessa liikkuvaa materiaalia vastaan on olemassa tepsivä rokotus: valistunut, lähdekriittinen ja historiatajuinen kansalainen ei sulata mitä tahansa sananvapaudenkaan nimissä tarjottavaa juttua.

 

Seppo Kääriäinen

Ministeri. Kansanedustaja.