Töllötin-lehti/5.4.2018/Seutukaupunki Iisalmi

Seppo Julkaisut

 

Seutukaupunki Iisalmi

 

Ministeri Vehviläinen asetti kuukausi sitten virkamiesryhmän valmistelemaan ns. seutukaupunkiohjelmaa kaupunkineuvos Rantakokon erinomaisen raportin jatkoksi. Rantakokko vieraili viime kesänä Iisalmessakin laatiessaan raporttia valtioneuvostolle.

 

Eduskunnan tarkastusvaliokunta kiinnitti taannoin vakavaa huomiota seutukaupunkien asemaan sen tosiasian takia, että valtion työpaikkojen karsiminen on kasautunut maakunnan kakkos- ja kolmoskaupunkeihin.

 

Vehviläinen nimitti kolmen kansanedustajan seurantaryhmän tukemaan ja sparraamaan virkamiestyötä: Arto Satosen (kok) Sastamalasta, Kaj Turusen (sin) Savonlinnasta ja meikäläisen Iisalmesta.

 

Valtiovarainministeriö vetää seutukaupunkityötä. Mutta mukana on puolen tusinaa muuta ministeriötä. Työ on poikkihallinnollista. Tavoitteena on saada ohjelma valmiiksi kesäkuun puoliväliin mennessä. Seutukaupunkien tulevaisuuspohdinta on alkanut rapsakkaasti ja hyvähenkisesti.

 

Seutukaupunkeja on monenlaisia. 58 seutukaupungin joukossa on menestyviä teollisuuspaikkakuntia, liikenteen solmupaikkoja, energiaosaamiskeskuksia, satamia, kaupan ja koulutuksen keskuspaikkoja. Niissä asuu liki miljoona suomalaista eri puolilla Suomea. Iisalmi ja Varkaus ovat Pohjois- Savon seutukaupunkeja.

 

Seutukaupunkien yritykset tuottavat huomattavan osan kansantuotteesta ja ovat viennin kärkijoukkoa. Ne ovat tärkeitä kansantaloudelle, huoltovarmuudelle, turvallisuudelle ja koko maan elinvoimaisuudelle. Suomella ei ole varaa menettää tällaista luonnonvara-, osaamis- ja ahkeruuspotentiaalia.

 

Seutukaupunkiryhmä tekee työtään asiantuntijakuulemisten ja keskinäisten puntarointien pohjalta. Vastakkainasettelu on työnnetty lähtöviivalla sivuun: uutta elinvoimaistamispolitiikkaa haetaan yhteistyön ja kumppanuuksien hengessä. Moni uusi ratkaisu ei asetu hallinnollisiin rajoihin; uutta löytyy toiminnallisista yhteistyöalueista ja -verkostoista.

 

Seutukaupunkien veto- ja pitovoimaisuus ovat ratkaisevan tärkeitä tulevaisuuspohdinnassa. Se pohdinta on aloitettava kaupungista ja seudusta itsestään; mitä se itse voi tehdä elinvoimansa ja yleisilmeensä hyväksi ja mitä siitä ajatellaan ulkopuolella ?

 

Kaupungin yleisilme on omissa käsissä. Sisäinen yhteistyökyky säteilee laajalle. Riitelevällä ja kyräilevällä kaupungilla ei ole mainittavaa tulevaisuutta. Se on eri asia kuin aktiivinen sisäinen keskustelu ja erilaisten vaihtoehtojen pohtiminen.

 

Seutukaupungin elinehto on aktiivisuus yhteistyökysymyksissä seudulla ja maakunnassa, mutta myös naapureihin, pääkaupunkiin ja EU:n päätöksentekoon päin.

 

Seudun tulevaisuus ei kaadu muutamiin takaiskuihin, ellei niitä jäädä hautomaan ja niistä syyttelemään. Tulevaisuuden uskossa on vähintään puolet psykologiaa.

 

Helsinkiläinen vaikuttaja Osmo Soininvaara taisi kirjoittaa aikoinaan, että ”mukava” kaupunki menestyy. Iisalmelaisjuurinen vihreä on oikeilla jäljillä: hyvä henki, turvallisuus ja vastaanottajaystävällisyys vetävät puoleensa.

 

Maassamme on meneillään valitettavasti vastakkainasetteluun ja syyttelyihin nojaava ”keskustelu” aluepolitiikasta, kaupungistumisesta ja metropolisoitumisesta. Jos semmoinen keskustelu jatkuu ja kärjistyy, niin kuin nyt näyttää, siitä kärsii pahoin koko maa.

 

Pääkaupunkiseutu on ns. metropolialuetta. 5-6 suurinta kaupunkia erottuvat omaksi joukokseen. Maakuntakeskuksilla on luonnostaan vahva asema. Seutukaupungit ovat yhdessä yllättävänkin merkityksellisiä maan elinvoimalle. Maaseutu syrjäisiä seutuja myöten turvaa ruoan, energian ja veden omasta takaa. Kaikkia näitä kaupunkeja ja alueita – niiden luontaisia voimavaroja – tarvitsemme, jotta koko Suomi pärjää ja olisi turvallinen jokaiselle. Pääkaupunkiseutu ei elä ilman muuta Suomea kehäkolmosen ulkopuolella, ja maakunta- ja maaseutu-Suomi tarvitsee kansainvälisesti kilpailukykyisen pääkaupunkiseudun.

 

Tällaisesta luontaisiin vahvuuksiin perustuvasta työnjaosta on päästävä pitkäkestoiseen poliittiseen yhteisymmärrykseen. Toivottavasti se on vuoden päästä muodostettavan uuden hallituksen pääkysymyksiä.

 

Seppo Kääriäinen

Ministeri. Kansanedustaja.