Savon Sanomat, Kutsuvieras su.6.5.2018, Kenestä pääministeri?

Seppo Julkaisut

 

Suomi on viimeistään vuoden kuluttua uudessa poliittisessa asennossa. Eduskuntavaalit muuttavat hallituspolitiikan lähtökohtia.

 

 

Helsingin Sanomista eläköitynyt poliittinen toimittaja Unto Hämäläinen ennusteli vapunaatonaaton jutussaan, että ”nyt jos koskaan Sdp:llä on voiton avaimet käsissään.”  Yleensä on käynyt niin, että opposition kärkipuolue voittaa vaaleissa ja siirtyy valtaan, kunnes heiluri heilahtaa seuraavissa vaaleissa vastakkaiseen suuntaan.

 

Hämäläinen uumoili Antti Rinteestä pääministeriä. Hänen mukaansa demarit kilpailuttaisivat keskustaa ja kokoomusta hallituskumppanuudesta samaan tapaan kuin Sipilä kilpailutti demareita ja kokoomusta vuonna 2015.

 

Erkki Tuomiojalla (sdp) ja Li Anderssonilla (vas) oli vappupuheissa hallituksen runko valmiina: demareiden, vihreiden ja vasureiden akseli.

 

Sdp:llä on historiansa pienin eduskuntaryhmä, 35 edustajaa. Paavo Lipponen on edellinen sosialidemokraattinen pääministeri (1995- 2003). Hän nousi valtaan rajulla oppositiopolitiikalla Esko Ahon jälkeen kovalla tuloksella, 63 edustajaa.

 

Demarit ovat hävinneet monia vaaleja peräkkäin. Viime aikoina puolueen gallupnäkymät ovat vahvistuneet ilmeisesti työhön ja työsuhteisiin liittyvien lakihankkeiden vastustamisesta.

 

Hallituksen pääpuolueilla on omat ongelmansa. Keskusta on kolmantena gallupsuosiossa, ja puolueen imago on kehnonko. Keskustalaiset punovat päätään: talous nousee ja työllisyys paranee, mutta keskustan ja Sipilän alhaiset gallup- luvut hämmentävät. Paavo Väyrynen aiheuttaa oman riesansa.

 

Kokoomuksessakin on merkittävää liikehdintää: Harry Hjallis Harkimo jätti kokoomuksen ja perusti LiikeNyt- ryhmittymän, ja Elina Lepomäki arvostelee 700- sivuisessa kirjassa armottomasti kokoomuksen johtamista. Pormestari Jan Vapaavuoren maakunta- ja soteuudistusvastainen kampanjointi jyrsii. Petteri Orpon asema näyttää vakaalta.

 

Vanhan säännön mukaan ihmiset äänestävät tästä päivästä ja huomisesta. Puolue ja ehdokas valitaan tulevaisuuden odotusten ja lupausten perusteella eikä niinkään tehtyjen tekojen mukaan.

 

Uusi vaalikausi on vaikeampi kuin lopuilleen kaartuva. Työllisyysaste on nostettava 72 %:sta 75:een. Talouden vauhti hivenen hiljenee, on painetta korkotason nostamiseen, huoltosuhde käy yhä vaikeammaksi, ja syntyvyyden romahdus heijastuu valtion talouteen.

 

Uusi hallitus joutuu jatkamaan tiukkaa budjettipolitiikkaa, vie soteuudistuksen käytäntöön ja päättää puolustusvoimien miljardihankinnoista. Ja vielä; on uudistettava sosiaaliturvajärjestelmä, toteutettava perhevapaauudistus ja huolehdittava miljoonan suomalaisen uudelleenkoulutuksesta.

 

Poliittinen ilmapiiri on kärjistymässä yhteistyökyvyttömämpään ja lyhytkatseisempaan suuntaan.

 

Pääministeri Sipilä kuvaa edessä olevaa urakkaa: ”On rakennettava turvallinen silta murroksen yli.” Murros tarkoittaa teknologiamurrosta ennen kaikkea työelämässä. Kuinka moni äänestäjä miettii näitä tulevaisuusasioita?

 

Vuosi on pitkä aika. Tulee mutkia.  Maailman politiikka tarjoaa yllätyksiä, myös sellaisia, joita emme toivo. Vaalien pääteema saattaa olla turvallisuuspolitiikkakin.

 

Palataan Hämäläisen näkyyn. Mieleen nousevat vuoden 2007 eduskuntavaalit. Yleinen veikkaus mediaa myöten tuolloin oli, että keskustan ja demareiden yhteistyö jatkuu, Heinäluoma ottaa pääministerin paikan Vanhaselta, ja kokoomus jatkaa oppositiossa.

 

Toisin kävi: demarit hävisivät ja siirtyivät oppositioon, kokoomus nousi kakkoseksi Sauli Niinistön huikealla vaalituloksella, ja keskusta selvisi kuivin jaloin niin, että Vanhanen jatkoi pääministerinä ja otti kokoomuksen kumppanikseen.

 

Unto Hämäläisen pätevänoloinen ennustus noudattaa vanhaa kaavaa.  Muutoksen tuulet saattavat puhaltaa eduskuntavaaleissa erikoisemmin kuin nyt aanaillaan. Voittajia ei ole ennalta valittu.

 

Seppo Kääriäinen

Ministeri. Kansanedustaja.