Maaseudun Tulevaisuus 9.5.2018, Suomi on yhteinen

Seppo Julkaisut

 

 

Ruotsin entinen pääministeri Göran Persson (pääministerinä 1996- 2005) korosti Ruotsin ja Suomen pohjoisten alueiden merkitystä Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa 2.5.2018.

 

”Helsingissä ei ole sahaa, kaivosta tai terästehdasta. Kuitenkin näihin tarvitaan koulutettuja työntekijöitä….Kuka hoitaa perusteollisuuden työt ? Ruotsissa on jo todella vaikeaa löytää työvoimaa maatalouteen”, pohdiskeli Persson.

.

Hänen mukaansa pohjoisten alueiden elinvoimaisuus on ratkaisevan tärkeää Suomen ja Ruotsin kaltaisille maille. Se on vahva perusnäkemys.

 

Alueiden elinvoimaisuudella ja luontaisilla voimavaroilla on ratkaiseva merkitys koko maan taloudelle, menestykselle ja turvallisuudelle.

 

On katteetonta ajattelua, että Helsinki pärjää ilman maakuntien voimaa ja koko Suomen tukea ja että maakunnat eivät tarvitse Helsinkiä. Viisainta on tunnustaa alueiden välinen keskinäisriippuvuus.

 

Alueellinen vastakkainasettelu on pelmahtanut pintaan maakunta- ja soteuudistuksen tiimoilta. Pormestari Jan Vapaavuori rynnäköi muutaman suuremman kaupungin johdon kanssa voimallisesti kaataakseen uudistuspaketin. Maakunnista on puolestaan käyty Vapaavuoren operoinnin kimppuun.

 

En pidä alueiden välistä vastakkainasettelua kestävänä millään perusteella. Kokonaisuuden kannalta parempaa jälkeä syntyy perssonilaisen ajattelutavan pohjalta: kullakin alueella on vahvuuksiinsa perustuva tehtävänsä kansantaloudessa, elinkeinopolitiikassa ja turvallisuuden takaamisessa.

 

Poliittisesti voi olla houkuttelevaa ainakin hetkellisesti nostattaa alueellista vastakohtaisuutta. Pitemmän päälle se johtaa yhteiseen tappioon. Kestävämpää on tavoitella yhteisymmärrystä eri alueiden välille. Uskon, että myös kansalaiset arvostavat enemmän yhteisymmärryspolitiikkaa kuin alueiden välistä kärhämöintiä.

 

On koko maan etu, että pääkaupunki Helsinki menestyy kilpailussa Euroopan pääkaupunkien kanssa. Eurooppalaisissa kilpailutilanteissa tuki Helsingille on itsestäänselvyys. Turvallinen, kilpailukykyinen, ekologisesti kestävä ja asuinympäristönä viihtyisä pääkaupunki on kaikkien suomalaisten mieleen. Itseisarvoinen väkimäärän kasvattaminen on kyseenalaista; jo pelkästään krooninen asunto-ongelma tekee sen.

 

Maakuntien keskuskaupungit ovat alueidensa vetureita, hallinnon ja koulutuksen pääpaikkoja. Etenkin yliopistokaupungeilla on iso vastuu koko maakunnan elinvoimaisuudesta.

 

Seutukaupungit ovat vientiteollisuuden sijaintipaikkakuntia, energiahuollon keskittymiä, satamakaupunkeja ja koulutuskeskittymiä. Ne ovat linkkejä maakuntakeskusten ja maaseudun välillä. Seutukaupunkien yhteinen asukasmäärä lähentelee miljoonaa.

 

Maaseutu mahdollistaa sen, että ruokaa, energiaa ja vettä on saatavilla omasta takaa. Persson kiteytti maaseudun syvämerkityksen: ”On erittäin tärkeää, että pidämme kiinni riittävän suuresta kotimaisesta maataloustuotannosta, jotta selviäisimme myös mahdollisista kriisitilanteista”.

 

Persson korosti haastattelussa metsätalouden merkitystä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Metsien vastuullinen hyödyntäminen on Suomelle ja Ruotsille väkevä tapa ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Persson on perustellusti huolissaan EU- maiden ymmärryksen puutteesta pohjoismaista metsätaloutta kohtaan. Nykyaikaisella biotuote- ja metsäteollisuudella on suuri elinvoimaisuusvaikutus koko maalle ja kaikille alueille.

 

1980- luvun puolivälissä tehtiin vakava poliittinen yritys rakennella ”historiallista aluepoliittista kompromissia”. Sen ideana oli yhteen sovittaa pääkaupunkiseudun asunto-ongelman ratkaiseminen ja maakuntien tyhjenemisen hillitseminen. Lähtökohta oli win-win- ajattelu sen perusteella, että hallitsematon muuttoliike aiheuttaa koko maassa monenlaisia taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia. Eihän perustilanne ole juurikaan muuttunut sitten 1980- luvun vuosien.

 

2020- luvun aluekehityspolitiikka on toista kuin 1960- luvun kehitysaluepolitiikka. Juuri tällä hetkellä kipein ongelma on yrityksiä koetteleva koulutetun työvoiman puute eri puolilla Suomea. Valtiovallan vastuulla on luoda edellytyksiä yritysten investoinneille ja uusille työpaikoille: väylät ja ammatillinen koulutus ovat ajantasaisen aluepolitiikan vaikuttavimmat vipusimet.

 

Kysyn, onko realistista hakea näissä oloissa laajaa poliittista yhteisymmärrystä maamme alueellisesta kehittämisestä niin, että kaikki voisivat olla omasta näkökulmastaan kuta kuinkin tyytyväisiä. Yhteisymmärrys olisi hierottava vaalienjälkeisissä hallitusneuvotteluissa.

 

Jos on poliittista tahtoa ja aitoa sovitteluhenkeä, pääkaupunkiseudun, maakuntien keskuskaupunkien, seutukaupunkien, maaseudun ja syrjäseutujen edut ovat sovitettavissa yhteen niin, että kaikki hyötyvät ja että koko Suomi kukoistaa. Yhdistäviä tekijöitä on enemmän kuin erottavia. Suomi on yhteinen.