Kutsuvieras/ Savon Sanomat 9.9.2018, Kohti vaaleja

Seppo Julkaisut

 ”Värikäs poliittinen syksy” tarkoittaa sitä, että ajat sitten alkanut vaalikampanjointi kohti ensi kevään vaaleja räväköityy.

 

Syksyä saattavat leimata myös ay- liikkeen hallituksen vastaiset poliittiset mielenosoitukset.

 

Lähtölava gallupeiden valossa on vakiintunut neljän suurimman osalta järjestykseen: sdp- kokoomus- keskusta ja vihreät. Myös Ylen torstaiaamuinen tutkimus vahvisti järjestystä: tiukkaa tulee kolmen kärkipuolueen osalta.

 

Suomessa on totuttu sitten 1980- luvun sellaiseen rytmiin, että päähallituspuolue häviää ja pääoppositiopuolue voittaa. Poikkeukset vahvistavat säännön. Mutta myös se poikkeus voi myös toteutua. Sipilän haasteena on murtaa vanha sanonta: Kiittämättömyys on maailman palkka.

 

Toinen lähtölava muodostuu yhteiskunnan ja talouden tilasta. Sipilän hallitus on onnistunut päätehtävässään Suomen talouden kääntämisessä miinusmerkkiseltä tieltä nousuun: työllisyys paranee, velkaantuminen taittuu ja verotuskaan ei kiristy. Sipilä on tehnyt sen, mihin edeltäjä ei pystynyt.

 

Julkisen talouden tasapainottaminen on kuitenkin vaatinut poliittisen veronsa, ainakin gallupmittauksissa.

 

Totta kai talouden käänne on maailmantalouden vetoavun lisäksi monen tekijän summa, mutta on valheellista edes väittää, että hallituksen politiikalla ei ole merkitystä talousnousun rakentamisessa. 

 

Eniten hallituspuolueiden lähtölavaan ja opposition mahdollisuuksiin vaikuttaa maakunta- ja soteuudistuksen kohtalo eduskunnan käsittelyssä.  Mutkia oikoen; jos hallituspuolueet soutavat soten satamaan, joka on mahdollista ja suotavaa, niiden asema vahvistuu olennaisesti.  Mutta jos hanke kaatuu, se heikentäisi hallituspuolueiden uskottavuutta.

 

Soten valmistelut maakunnissa ovat pitkällä. Maakuntien yhdensuuntainen toive on ollut se, että eduskunta tekee päätökset soten etenemisestä.

 

Oppositiokin joutuu miettimään kahteen kertaan, kannattaako sen yrittää kaataa hallituksen maakunta- ja sotehanke. Kansanviisaus ”minkä taakseen jättää, sen edestään löytää” pätee tässäkin.

 

Galluptutkimusten järjestys voi muuttua monestakin syystä. Poliittinen ilmapiiri muuttuu nopeasti myös yllätyksellisten tapahtumien seurauksena. Suurimpien puolueiden osalta iso merkitys on kannattajien aktiivisuudella: äänestävätkö kannattajat vai jäävätkö he seurailemaan?

 

Pääministeripuolueen gallupluvut pakottavat ankaraan pohdintaan siitä, miten se mobilisoi kannattajansa katsomosta vaalityöhön. Mahdollisuuksia toki on, mutta kiirettä pukkaa.

 

Gallupluvut voivat heitellä sitäkin kautta, että pienemmät puolueet solmivat keskenään tai isompien kanssa taktiikkavaaliliittoja. Siniset näyttävät laskevan puolestaan sen varaan, että näkyvät ministerit Soinista alkaen nostavat vaalitilanteessa puolueen kannatuksen yhtä prosenttia korkeammalle.

 

Ruotsin parlamenttivaalit heijastuvat Suomeenkin. Nyt seurataan tarkkaan tämänpäiväisten vaalien tulosta: mikä on Löfvenin demareiden kannatus ja kuinka korkealle nousee ruotsidemokraattien suosio? Maahanmuutto on ravistellut ruotsalaista kansankotia.

 

  Kaikesta näkee, että perussuomalaiset ajavat ensi kevään vaaleihin pääteemanaan maahanmuutto.

 

Uusi vaalikausi on vaikeampi kuin kohta umpeutuva. Hallituspohjalla ja pääministerillä on väliä. Hallitus- ja pääministerivaihtoehdot tiedetään ja tunnetaan. Uusin ehdotus on punavihreä: sdp:n, vasemmistoliiton ja vihreiden hallitus.

 

Sisäpoliittinen pääkysymys kuuluu: millaisen hallituksen ja pääministerin johdolla Suomen talouden veto jatkuu niin, että työllisyysaste nousee 75 prosenttiin, työttömyyden kova ydin saadaan sulamaan ja että eheys yhteiskunnassa vahvistuu.

 

Meitä savolaisia ja itäsuomalaisia kiinnostaa kaiken tapahtuneen jälkeen myös se, millaiselle aluepoliittiselle tielle Suomi vääntäytyy: vastakkainasetteluun ja keskittämiseen vai yhteistyöhön ja tasa-arvoisuuteen.

 

 

Seppo Kääriäinen

Ministeri. Kansanedustaja.