Töllötin-lehti, 20.9.2018, Älä lupaile, uusi ehdokas.

Seppo Julkaisut

 

Ehdokasmarkkinoilla käy kuhina. Puolueet asettavat kiireen vilkkaa eduskuntavaaliehdokkaita; ”entisiä” ja uusia.

 

 

Näyttävätpä ehdokkaaksi ilmoittautuneet edustajatkin sopivan hermostuneilta. Kenenkään valinta ei ole näinä politiikan vastaisuuden aikoina itsestään selvyys. Protesti voi iskeä.

 

Eduskunnasta omasta tahdostaan vetäytyviä on jo liuta. Tuskinpa heidän määränsä nousee aiempia suuremmaksi.

 

Kerroin 13.8., etten ole ehdokkaana ensi kevään vaaleissa. Se on henkilökohtainen elämänratkaisu. Kerron ehdokaskokemuksistani vuosikymmenten varrella kirjassa, jos sellaisen värkkään.

 

Vuonna 1948 syntyneet – kuten meikäläinenkin – ovat ns. suuria ikäluokkia. Se porukka on vetäytynyt ajat sitten työelämästä. Harva on jatkanut työelämässä seitsenkymppiseksi.

 

Nythän tapahtuu vain se, että politiikassa työtä tehneet suurten ikäluokkien edustajat siirtyvät siviiliin. Muutama jää eduskuntaan ikään kuin elävänä muistutuksena suurista ikäluokista, jos tulevat valituiksi.

 

Vanhaan aikaan puhuttiin äänten testamenttaamisesta. Se saattoi joskus onnistuakin; enää ei. Äänestäjä on kuningas; hän tekee niin kuin tahtoo eikä ota neuvoja käskystä puhumattakaan ulkopuolisilta.

 

Vetäytyvä poliitikko kuulee kaikenlaista sellaista, jota ei aiemmin ole kohdannut. Useimmat pitävät ratkaisuna hyvänä ja luonnollisena. Toivottavat tervetulleeksi siviiliin.

 

Selkään tulevat taputtelemaan myös ne, jotka ovat suhtautuneet aiemmin vähintään vinosti.  Jotkut kyselevät hämillään, ketä nyt pitäisi äänestää. Oma porukkansa ovat lärväilijät; heitä on loppujen lopuksi harvassa.

 

Ehdokkuus on arvokas ja vakava asia. Jokainen ehdokas tekee tärkeää työtä kansanvallan ja kansan hyväksi, tulipa valituksi tai ei.

 

Vaaliruljanssi on ehdokkaalle rankka. On jaksettava painaa viikosta ja päivästä toiseen. On matkustettava, puhuttava ja kuunneltava. Ketään puheille pyrkivää ei voi sivuuttaa. Rahaa palaa kampanjointiin – liian paljon. Ehdokkuus vaatii yhtä enemmän.

 

Vaalitouhun kuumetessa kasvaa houkutus jaella lupauksia äänestäjille. Ehdokkaat eivät neuvojani kaipaa. Sanon vain sen, että ei ole viisasta heitellä konkreettisia lupauksia ikään kuin yksin voisi asioista päätä. Tuloksia tulee vain yhdessä toimien.

 

Vaalikauden tärkeimmät ratkaisut tehdään jo hallitusneuvotteluissa. Muutaman viikon hallitusneuvottelurupeamaan on satsattava maakunnan voima. Yksittäinen kansanedustaja ei niitä ratkaisuja tee.

 

Eikä protestiäänestäminen eduskunnassa mitään paremmaksi muuta. Sooloilulla pääsee sivuraiteelle ja median otsikoihin.

 

Ehdokkaan on kerrottava omat arvonsa, pyrkimyksensä ja poliittisen ajattelun päälinja ilman eurolupauksia. Hyvä ehdokas on suhteellisuudentajuinen, rehellinen ja yhteistyökykyinen.

 

Hyvä edustaja nauttii laajaa luottamusta eduskunnassa, omassa eduskuntaryhmässä ja valiokunnissa, joissa toimii. Niissä paikoissa se politiikka tehdään, ei julkisuuden palstoilla tai paljolla puheella. Luottamus ratkaisee.

 

 

Seppo Kääriäinen

Ministeri. Kansanedustaja.