Kutsuvieras/ Savon Sanomat 9.12.2018/ Miedontuuko maanpuolustustahto?

Seppo Julkaisut

Suomalaisten maanpuolustustahtoa on mitattu vuosikymmeniä suorasukaisella kysymyksellä, pitääkö suomalaisten puolustaa aseellisesti maataan hyökkääjää vastaan, vaikka ”tulos näyttäisi epävarmalta”. Marraskuun lopulla julkistetun tutkimuksen mukaan 66 prosenttia vastasi  myönteisesti, kun vastaava luku vuosi sitten oli 72.  Alle 25- vuotiaista vain 49 prosenttia puolustaisi aseellisesti; pudotusta oli 17 prosenttiyksikköä. Myös yleisen asevelvollisuuden kannatus on lievässä laskusuunnassa. Näiden muutosten perusteella on herännyt keskustelu maanpuolustustahdon miedontumisesta. Suomalaisten maanpuolustustahto on eurooppalaisittain korkealla. Muutenkin on viisasta varoa liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä yhdestä mittauksesta. Maanpuolustustahtoon vaikuttavia syitä tutkitaan par´aikaa. Sangen yleinen maanpuolustuspuheiden sävel näyttää olevan se, että maata puolustetaan, jos se on puolustamisen arvoinen. Maanpuolustustahto kytkeytyy yhteiskuntamme  oikeudenmukaisuuteen. Yhdyn tähän näkemykseen. Tämän riippuvuuden voi kiteyttää näin: on rakennettava yhdessä sellaista Suomea, jonka jokainen täällä asuva kokee sekä asia- että tunnesyillä omaksi isänmaakseen ja puolustamisen arvoiseksi paikaksi asua, tehdä työtä ja yrittää. Oikeudenmukaisuuden toteuttamisessa on ollut ja on haastetta jokaiselle hallitukselle ja eduskunnalle, kaikille puolueille ja päättäjille väriin katsomatta. Mitä oikeudenmukaisempi on yhteiskunta, sitä alttiimmin tekee töitä yhteiseksi hyväksi ja myös puolustaa omaksi kokemaansa maata.  Niin etuilu kuin lusmuilukin ovat myrkkyä maanpuolustustahdolle. Nuorten maanpuolustustahto on alimmillaan. Alle 25- vuotiaiden asennemaailman muutoksia on syytä seurata erityisen tarkasti. Luottamus yhteiskuntaan ja maanpuolustukseen horjuu vakavasti, jos tarjolla ei ole töitä eikä tulevaisuuden mahdollisuuksia. Syrjäytynyt nuori menettää helposti uskonsa yhteiskunnan oikeudenmukaisuuteen. Onneksi työllisyystilanne nuorten osalta on viime aikoina parantunut huomattavasti. Vannomme yleiseen asevelvollisuuteen sotilaallisen puolustuksen kulmakivenä. Sitä se onkin. Suomalaisten laaja tuki yleiselle asevelvollisuudelle takaa puolustuksemme uskottavuuden. Viime aikoina on viritelty pohdiskelua ”kansalaispalveluksesta”, joka täydentäisi nykyistä miehiä koskevaa yleistä asevelvollisuutta, mutta ei korvaisi sitä. Se koskisi koko ikäluokkaa, naisia ja miehiä. Presidentti Niinistöä lainaten ”jokainen suomalainen on maanpuolustaja”. Yhteiskunta on keskinäisriippuvuuksien maailmassa haavoittuvainen kuten esimerkiksi myrskyt ja sähkökatkot ovat sen osoittaneet. Kansalaispalvelus antaisi jokaiselle perusvalmiuksia myös ei- sotilaallisten uhkien hallintaan. Kansalaispalvelus vaatii kuitenkin huolellista valmistelua, jota tähän mennessä ei ole juurikaan tehty. Kaikki seikat huomioon ottaen on perusteltua, että ensi keväänä muodostettava hallitus ottaa ohjelmaansa kansalaispalvelusmallin selvittelyn parlamentaarisella pohjalla. Maanpuolustustahto on pysynyt vahvana sotiemme veteraanien vuoksi. Vuoden päästä tulee kuluneeksi 80 vuotta talvisodan alkamisesta. Jokaisen suomalaisen suku- ja perhepiirissä on ollut ja on sotaan osallistuneita naisia ja miehiä. Sodat ovat puhutelleet meitä veteraanien kautta koskettavalla tavalla. Se sukupolvia yhdistävä side ohenee luonnollisista syistä. On tärkeää, että  koulujen historian opetuksessa käsitellään huolellisesti itsenäisen Suomen merkittäviä, traagisiakin käännekohtia kuten talvi- ja jatkosotaa. Mediallakin on vastuu menneisyytemme kohdallisessa tulkinnassa. Historiattomuus  on paha tauti. Sisäisesti vahva kansakunta tuntee menneisyytensä.  Historiatietoisuus ei ratkaise maanpuolustustahtoa, mutta on sen pohja.

Seppo Kääriäinen Ministeri. Kansanedustaja.