Maaseudun Tulevaisuus/ Konsensuksen rakentamishetki

Seppo Julkaisut

 

 Ajatuspaja e2:n tutkijatohtorit Ville Pitkänen ja Jussi Westinen kertoivat toissaviikolla mielenkiintoisia havaintoja viime vuosikymmenten vaali- ilmiöistä.

 

 

Tohtorien mukaan kolme suurinta puoluetta ovat keränneet vuoden 2011 jälkeen yhteensä alle 60 prosenttia annetuista äänistä. Suurin puolue on yltänyt nippa nappa yli 20 prosentin.

 

Pitkänen ja Westinen totesivat vertailun vuoksi, että vuosien 1987 ja 2007 välillä kolme suurinta kahmaisivat yhteensä 65 – 67 prosentin osuuden. Suurin puolue nousi vähintään 23 prosentin tasolle.

 

Pitkänen vielä lisäsi, että kärjen järjestys vaaleissa on ollut joku toinen kuin gallupeissa. Kohta meillä on viisi melko tasaväkistä puoluetta nipussa. Mutta yhteistyöasenteet eivät ole parantuneet.

 

Uusi vaalikausi on vaikeampi kuin kohta umpeutuva, vaikka ei sekään helppo ole ollut. Työttömyyden ja velkaantumisen riivaaman yhteiskunnan suunnan kääntäminen on ollut kivinen ja kuluttava tie.

 

Poliittisen kentän uudelleen muotoutuminen Ajatuspaja e2:n tohtorien maalailemilla tavalla panee ajattelemaan tulevaa hallituspolitiikkaa: millä ihmeellä yhteiskuntamme ongelmia voitaisiin ratkaista kestävästi.

 

Voiko alkavan vaalikauden ongelmia lähestyä ennakkoluulottomasti ratkaisuja helpottavalla tavalla?

 

Tampereen Yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan dekaani Juho Saari teki Yliopiston ”Alusta”- lehdessä ehdotuksen, jota sopii makustella.

 

Saari sanoo: ”Olisi paikallaan, että ennen kuin hallitusneuvottelut vakavasti alkavat, olisi jonkinlainen konsensuksen rakentamishetki.”

 

Professori viittaa ns. Korpilammen henkeen.  Pääministeri Kalevi Sorsan koollekutsuma seminaari Korpilammella järjestettiin vuoden 1977 syyskuussa. Sen tarkoituksena oli koota yhteen niin politiikan, talous- ja yrityselämän, etujärjestöjen kuin virkakunnankin edustajat pohtimaan yhteiskunnan tilaa ja tulevaisuutta.

 

Korpilammella haettiin konsensusta, laajaa yhteisymmärrystä. Tavoitteena oli puhaltaa yrittäjämyönteinen yhteistyön henki yhteiskuntaan, jota silloin riivasi epävarmuuden ja epäluottamuksen ilmapiiri. Yhteinen suunta elvytyspolitiikan hengessä löytyi.

 

Tällainen Saaren kaipaama yhteisymmärryksen ”rakentamishetki” ei tietenkään korvaa hallitusneuvotteluja. Marssijärjestys vaalien jälkeen huhtikuussa on selkeä: vaaleissa menestyneet puolueet ja yhteisen näkemyksen omaavat muodostavat enemmistöhallituksen.

 

Matka vaaleista uuteen hallituksen voi olla kuoppainen.

 

Yhteisen suunnan löytämistä saattaisi helpottaa tilannekuvan kartoitukseen keskittyvä Korpilammen tapainen laajapohjainen istunto. Saari listaa yhteisen syynäilyn kohteeksi ainakin koulutuksen, kestävän kehityksen, elinvoimaisuuskokonaisuuden, sosiaaliturvan uudistamisen ja sote-uudistuksen jatkon. Saaren listaa voi jatkaa esimerkiksi aluekehityksellä ja Karhisen raportilla.

 

Ehkä tärkein kuitenkin on sen pohtiminen, millä toimenpiteillä saavutetaan 75 prosentin työllisyysaste ja raivataan tie kohti 80 prosenttia. Siihen tarvitaan laajasti yhteiskunnan kaikkia voimatekijöitä – ja oikeudenmukaisuuden lisäksi ennakkoluulottomuutta.

 

Siinä samalla sopisi läpivalaista valtiovarainministeriön virkamiesten arvio 2 miljardin sopeutustarpeesta.

 

Jo yhteinen tilannekuva olisi hyvä pohja myös ajatellen hallituksen ja opposition mahdollista yhteistyötä isoissa kysymyksissä.

 

Juho Saaren ehdottama ”konsensuksen rakentamishetki” helpottaisi varsinaisia hallitusneuvotteluja ja voisi parhaimmillaan osoittaa yhteistyöpohjan. Sitä tarvitaan nyt lujasti.

 

Seppo Kääriäinen

Ministeri. Kansanedustaja